Päivä viisi, pelkkää alamäkeä

Taas aikaisin aamulla pystyyn, aamupalalle ja yhdeksältä pyörävuokraamolla sovittelemassa kamoja päälle. Settiiin kuului Scott 930 dh-pyörä, kypärä, polkkarit, suojapaita ja ajopaita. Ostin erikseen vielä ajolasit jotta voin ajaa piilarit päässä eikä viima kuivata piilareita heti päähän. Ajovarustepaketin ja pyörän päivähinta oli 82€, varsin kohtuullinen. Mitään erillisvakuutuksia ei ollut. Se vähän huoletti kun pari vuotta sitten rikoin yhden fillarin Leogangissa. Vuokraamosta lyötiin vielä varaosapussi käteen ja se tungettiin suoraan reppuun. Ei muuta kuin GO! Yritin kovasti että pitäskö katsoa jousitus säätää jne, mutta ne oli kuulemma valmiiksi hyvät...

Kabiinihissi oli erittäin tilava, kabiiniin taisi mennä kuusi pyörää ja lisäksi muutama lisämatkustaja. Val d'Iseressä oli sellainen erikoisuus tänä kesänä että hissi ei maksa mitään. Siis ei mikään hissi eikä mitään. Päiväkortin on tottunut kustantavan 40-50€/päivä, joten varsin tuntuvasta alesta aktiiviharrastajan osalta puhutaan. Kilsa ylöspäin ekalla hissillä ja ladulle. Helpoimpia vihreitä ei kokeiltu, suoraan siniseen. Ne olivatkin mukavan leveitä flowlineja ilman oikeastaan mitään yllättävää. Epätasaisuutta ja pomppua silti sen verran että reidet oli tulessa ekan laskun jälkeen. Ja käsiäkin sai rentoutella ja muistuttaa ettei tankoa tarvi yrittää puristaa kasaan.

Toka ylös, pikku lasku ja seuraavalla hissillä liki kolmeen kilsaan. Valittiin punainen takareitti. Alku oli kiva, alun jälkeen polku muuttuikin raskaaksi ylämäeksi. Ei sitä mäkeä varmaan matkallisesti ollut kuin puoli kilsaa eikä nousua kovin paljoa, mutta raskasta se tollasella pelillä liki kolmessa tonnissa oli. Keskivaihe reitistä oli välillä jyrkähköäkin ja kivistä, mutta silti varsin mukava. Lopuksi liki tasamaata kilsa puolitoista hissiasemalle. Pikku tauko ja taas ylös. Nyt eri reittiä alas. Ei päästy kovinkaan pitkälle kun tunsin takarenkaan luistavan ja arvasin sen olevan puhki. FCUK! Kaveri tuli perässä ja sama homma. TUPLAFCUK!

Johonkin oli osuttu molemmat. Oli aika kaivaa varaosapaketti esiin. Sieltä löytyi pieni paikkavaahtopullo ja uusi renkaanpaikkaussarja. Mutta ei työkaluja. Voe perk... täältä on ihan raivomatka ihan mihin suuntaan tahansa. Koska mun rengas vuosi hitaammin yritettiin täräyttää paikkavaahdolla mun fillari kuntoon ja hakemaan varaosia, edes pumppu koska muuten paikkasarjalla ei tekisi mitään. Paskat, vaahtopullosta ei paljoo painetta irronnu. Veetutus alkoi olla ylimmillään. Onneksi kiroilu ja mesoaminen auttaa joka tilanteeseen ja sen kuuli pari nuorta ranskalaista. 

Heillä oli työkalut ja tussin kokoinen pumppu. Kumit irti ja samaan aikaan pystyttiin toteamaan että mulla on etukumikin tyhjä. Ei muita kuin sisureita esiin ja paikkarasia auki. Se oli uusi ja käyttämätön, mutta puhkaistuani liimatuubin alumiinin se voitiin todeta tehtaalta tyhjäksi. Uskomatonta! Ranskiksilta löytyi onneksi liimatuubi ja sitten ensin urakoitiin reiät umpeen. Sen jälkeen alkoikin tuttu n 18cm liikesarja kun minipumpulla sai nylkyttää renkaat täyteen. Sitä hommaa nimittäin kesti ja kesti.

Ranskikset oli eri kylässä enkä voinu tarjota heille oluita, löin kiitokseksi estelyistä huolimatta rahaa kouraan ja kiitin syvästi. First drink on me today.

Alettiin menemään alas, todetaksemme ettei mun fillarin takakumi pitänyt. Jo väliasemalla kumi oli käytännössä tyhjä. Nojasin ihan eteen ja laskettiin huoltoteitä kylälle. Matkaa varmaan joku 6-8km. Etujarru oli siinä vaiheessa moro, eikä takavannekaan ihan kolhuitta selvinnyt. Tulta ja tappuraa täynnä vuokraamoon, uusi jopo alle ja riittävät työkalut messiin. Avasin paikkasarjan ja tarkistin että tuubissa on liimaa puhkaisemalla sen. Hyvää ajoaikaa hukkui pari tuntia tässä episodissa. Ei voi mitään, mutta en tajua mihin ihmeeseen sitä oli osuttu kun kolme rengasta saatiin samaan paikkaan puhki.

Ainoa järkevä selitys on ettei alun alkaen renkaissa ollut tarpeeksi ilmaa ja siksi joku kivi vaan tuli läpi kun vauhti kasvoi. Lisäksi iskarit oli pyörissä ihan miten sattuu ja niitä sai säädellä. Jokaisen makuasia. Kaksi asiaa jatkossa:

1. Tarkista AINA varaosapaketti ja työkalut. Älä laita katsomatta reppuun.

2. Säädätä ja tarkistuta AINA pyörä. AINA. IHAN AINA.

Loppupäivä vedettiin kiukulla ilman taukoja ja homma muuttui iloksi. Rankkaakin se oli. GoProt oli liimattu kypärään, mutta se on väärä paikka. Motocrosshommissakin olen huomannut että chestmountin kanssa se vähäinen vauhti jota pääsen tulee paremmin esiin. Korkealla pään päällä ja kun stongat ei näy, homma näyttää siltä että siellä ollaan alppiruusuja bongaamassa. En tiedä sitten kuinka kaukana se on totuudesta. Samoin nyt kun katsoo paikkoja, niin jyrkkyys ei todellakaan tule esiin. Mehut nämä rinteet joka tapauksessa meistä imaisi.

Olen ajanu Leogangissa, Schladmingissa ja Stubaitalissa aiemmin deehoota. Mustalla ei nyt käyty, mutta ehdottomasti helpoimmat reitit. Tavallaan flowline tyylistä. Punasissakaan ei ollut pahoja droppeja, ainakaan niissä mitä ajettiin. Eikä sellaista raivojuurakkoa jota kahdessa ekassa ainakin on tarjolla. Eli varsin kiva kuva jäi nimenomaan harrastelijan paikkana. Pitäis olla päivä lisää, ajaa mustiakin. Kyllä noihin toki sai jo ajaa sen mitä osaa ja vauhtia kasvattamalla haastetta olis ollut aivan tarpeeksi.

Sitten pyörät takaisin, samalla vuokraamon huollossa korjasin tavaratelineen halkeaman nippusiteillä. Suihku ja pikku elpyminen ja taas kaupungille tallailemaan sekä syömään. Pitsan jälkeen käytiin olutbaarissa, paikassa ei ollut paljoa porukkaa mutta mukava baarimikko kyllä, osas englantia, halusi jopa puhua sitä ja vitsailtiin tovi. Joi tuopillisen itsekin meidän kanssa. Kahdeksan tuntia oltiin liikkeellä fillareilla, siitä lepotaukoja ehkä tunti, tunti hisseissä, pari tuntia rengasnylpytystä ja loput ajoa. Oli väsy.