Kolme - Val d'Isere

Aamupala oli tämän hotlan tasoa. Suorastaan huono. Kahvi kuitenkin juotavaa ja jotain siinä sai patongin päälle räävittyä. Vieraita oli kuitenkin peräti toistakymmentä niin kaikki tarjoiltava koko ajan loppu ja tarjoilijapojat kantaa kahta makkarasiivua kerralla pöytään. Samalla haarukoitiin että seuraava paikka on Val d'Isere. Ei ollut aiemmasta elämästä tuttu, joten bookkaus varuiksi booking.comin kautta. Yllättäin mesta olikin sen mukaan aika täynnä. Otettiin varmasti hyvä chalet-hotelli ja matkaan.

Martignyyn saakka teollista laaksonpohjaa joka ei ollut sitä pittoreskiä postikorttisveitsiä mihin oli jo ehtinyt tottua. Martignystä olisi voinut mennä Chamonixin suuntaan, mutta reitti oli piirretty passojen Col du Grand Saint Bernardin ja Col du Petit Saint Bernardin  kautta. Päivän mittaan selvisi että tämä oli virhe. Juurikin tuolla reitillä oli meneillään pyöräkilpailu. Trikookaveria ja niiden huoltoautoa oli latu täynnä. Yritä siinä nyt sitten ajaa kun koko aika on joku sukkahousujoukkue edessä perseet pystyssä, tai Transporter niitä peesaamassa. No tuli ohitettua ja loppukin alppisyheröohitteluun liittyvä turha varovaisuus vuoden tauon jälkeen loppui kyllä kun ekan 10km jälkeen tajusi että nyt pitää alkaa mennä.

Aostaan (Italiassa) päästyämme vastaan iski helleaalto. 34 varjossa jo jo alkoi nahkapuvussa tarjeta komeasti. Tankkaustauolla joku sekosi taas Ducateista, huusi vaan FUKIN AWESOME ja näytteli peukkua. Siitä sitten piiskaamaan seuraava syherö ylös SS26:sta Bourg-Saint-Mauriceen. 

Päivä pitkällä, nälkä, kuuma, jano jne. Etittiin ruokapaikka, saatiinkin juomat mutta vaikka mestassa miten esitti viittomakielisiä uutisia, tarjoilija vältteli tilauksen vastaanoton erittäin rutinoituneesti. Hermo hitsasi kiinni, mentiin tiskille ja pantiin se rahastamaan juomat ja lähdettiin etsimään huoltsikka. Alunperin tästä oli tarkoitus kääntyä ja käydä ajamassa patojärvelle nimeltä Barrage Roselend sightseeingia. Mutta verensokeri ja aika (+hermot) olivat hitaasta etenemisestä johtuen kortilla, niin päätettiin ajaa suoraan Val d'Isereen.

Hotel Altitude oli komealla paikalla. Hotel manager itse oli aulassa kun saavuttiin hikisinä, väsyneinä ja janoisina. Kerrottiin että nyt tarvitaan olutta ja niinku vähä pronto! Manageri leipasi samantien pitkät tiskiin ja etsi vielä rääppiäiset syötäväksi. On the house. Pelimies. Tulipa hyvä olo ja iloinen mieli matkalaiselle. Siitä suihkuun ja pikkusen ilmavampaa asua päälle. Manager ohjeisti mihin sinä päivänä kannattaa mennä syömään.

Kaupungissa oli joku iso sähköpyörätapahtuma tai näyttely. Näyttely sinällään oli siltä lauantailta loppu, mutta koska hotel managerin eväillä oli saatu lisävirtaa niin käveltiin taas pari tuntia paikkaan tutustuen. Kiva paikka, muttei kesäpaikka. Varmaan puolet kaupungin hotelleista kokonaan kiinni. Talvimesta enemmän. Sinällään erityisesti maastopyöräilyyn paikka osoittautui myöhemmin isoksi.

Ruokapaikan nimi oli La Barrage. Paikka tuli tupaten täyteen, onneksi soitettiin hotlalta pöytävaraus. Livemusiikki soi, olutvalikoima oli runsas ja ruoka todella maukasta. Annoskoko oli sopiva, aluksi luulin pieneksi mutta tämä oli ehkä vain optinen harha. Tourist infosta oli kerätty kaupunkikierroksella kartat ja päätettiin haikata hotlan vierestä seuraavana päivänä vuori ylös. Koska itse ajamisesta oli lepopäivä tiedossa, sallin itseni juoda toisenkin oluen...