Kuudes - mopon päällä taas

Aamupala. Nam. Hotel Altitude. Melkein voisi muuttaa nimensä Attitudeksi, joka on paikallaan. Taas kerran konkreettinen osoitus että ihmiset paikan tekee. Oli kuitenkin aika pakata ja palata tien päälle, Oikeastaan lepäämään, koska on aina tapana touhuta noina välipäivinä sen verran että tahtoo illalla uni hiipiä silmään. Nopea pakkaus, kiitimme vuolaasti Hotel Manageria ja respan tyttöä, sitten tien päälle.

Ensimmäisenä Col du l'Iseran ylös ja läpi. Siitä laaksoa pitkin Lanslevillardiin ja sen jälkeen Col du Mont-Cenis. Alaspäin mennessä Susaa lähestyessä helleaalto löi vastaan. Varjossa taisi olla tuossa vaiheessa 32 astetta. Nopea tankkaus ja tien päälle takaisin. Sen jälkeen tielle SS24 ja Col de Montgenevre.

Brianconissa oli tämän reissun kääntöpaikka ja tavallaan paluusuunta alkoi siitä. Col du Galibierin kautta. Nyt ajettiin kuuluusaa reittiä; Routes Grandes Alpes, jota paluumatka sivusi useammankin kerran. Joka paíkka oli täynnä matkailuautoja. Seuraavana päivänä Tour de France menisi näitä latuja. Sinänsä hieno homma ja olisi varmaan joskus kiva sitäkin sirkusta katsoa. Mutta jos tarkoitus on mopolla ajosta nauttia, joka paikassa pörräävät asuntoautot haittaa high speed tourinkia. Toisaalta olo oli kuin Man-saarella, katsoja siellä oikein nauttivat kun me paukattiin läpi.

Pysyimme tiellä N91 L'Alpe d'Huezin ohi ja siitä Col de la Croixille. Alas laaksoon ja suunta Col de la Madelainelle. Matkalla oli Saint-François-Longchamp niminen hiihtokylä. Vaikutti isolta. Liikennettä tiellä oli yllättävän vähän verrattuna siihen paljonko sitä oli tuolla kylällä. Hyvä niin.

Siitä alas laaksoon ja lyhyt pätkä motaria Albertvilleen. Lämpömittari näytti 37. Alkoi taas viikinki tarjeta nahkaisessa sotisovassa ja mopo lämpö ei ees motarilla laskenut alle 95. Heti kun vähänkin hidasti, niin nousi reilusti yli sataseen ja flekti puhalsi mukavasti lisälämpöä reisille. Majoitus oli vedetty edellisenä iltana väsyneenä Mercury nimisestä kylästä Albertvillen takaa. Pikku suunnistamisella sinnekin löydettiin.

Paikka oli suorastaan hieno maalaismajoitus. Nimi on La Ferme De Noémie, isot huoneet ja pidin siitä paljon. Ainoa huono puoli siinä oli että kylille ravintolaan oli 3,6km haikki. Ei kuulosta paljolta, mutta kun on 7 tuntia hikoillut mopon selässä tässä lämmössä, en halunnut sinne enää ajaa. Sitäpaitsi kehokin vaati nestetasapainottamista ja tietysti paikallisella oluella. Onneksi ilta viileni 34 asteeseen ja tetsattiin metsän läpi kylälle ravintolaa etsimään. Eka paikka olisi ollut varmaan kiva, mutta kun kysyin osaako kukaan sanaakaan englantia niin nauroivat vaan. No ei sitten ja käveltiin pidemmälle.

Siinä kohtaa aivojen arvostelukyky oli jo sulanut ja vastaan tullut ilmastoitu amerikan baari sai meidät asiakkaaksi. Emily's Albertville oli kyllä niin Amerikkaa ettei taida olla sielläkään. Ruoka oli puolikelvollista, nälkä kuitenkin niin iso että se meni silti potkimatta sisään. Annokset, tai niiden kattaus vähintäänkin erikoisia ja pinup-tarjoilia huusi joka kohtaan "HOPPALA! En tiedä mitä se tarkoitti, mutta ei nopeaa tarjoilua tai hyvää ruokaa.

Sitten kävely takaisin majoitukseen, hassua miten viileältä +27 tuntui tässä kohtaa päivää. Pari päivää kun olisi ollut enemmän niin ainakin Col d'Izoard ja Col de la Bonetten olisin halunnut katsoa, matkalle olisi samalla osunut runsaasti muita passoja. Sairaan kaunista on kyllä Ranskan Alpeillakin. Edellisestä kertaa täällä on jo 12 vuotta.