Ei olis pitäny

Tuo kirottu lause taas kerran kajahti päähän. Tällä kertaa siinä vaiheessa kun imunokan yhdestä nokkapukista katkesi ruuvi. Tunsin heti irroittaessa että pala kierrettä lähti mukaan. Nitkutin sitä varovasti auki neljäsosa kierros takaisin, puoli kierrosta auki ja sama alusta. Vaan ei auttanut, sinne katkesi. Ärkele, peiska ja uittu. Toisaalta, Amerikkakin olisi vieläkin löytämättä jos Kolumbus heti lähdön jälkeen ajatellut että ei olis pitänyt ja kääntynyt takaisin. Muut nokkapukit aukesi nätisti. Tämä yksi oli pahasti hapettunut, niin että ohjuriholkkikin on nokkapukissa kuin hitsattuna kiinni. Helicoilihommia sitten. Taas.

Muuten nenien alla näytti nätiltä. Imunokka irtosi helposti. Kiristäjät on jousikuormitteiset muovikäikäleet, ei niissäkään mitään kulumajälkeä. Jännän monella ketjulla 80-luvulla on koneet tehty. Ensiöveto kampuralta on ketjulla. Pakonokalle tulee kampuralta ketju ja lisäksi nokkien välissä on vielä oma ketjunsa. Pakonokan sai irti vain irroittamalla nokkapyörän, joka sekin näyttää olevan symmetrinen. Ja ajoitusmerkit taas uusista crosseistakin tuttua Hondaa, ne sais sokeakin sormilla kokeilemalla paikoilleen.

Kaikesta päätellen paikkoja ei ole availtu sen jälkeen kun Honda-san on ne 1981 taikinoinut kiinni.Ja tästä johtuen joutui taas otsasuoni sykkien irroittamaan kantta sylinteriryhmästä sieltä täältä kangotellen niin ettei ihan koko mottia joutuisi maalaamaan uusiksi. Väkivalta ja kirosanat auttoivat, Sakuun tai väkiviinaan asti ei joutunut tällä kertaa turvautumaan. Vinkki sille joka saman tekee, keskimmäisten pinnapulttien kohdalla kannessa on kolot, joissa on hiekkaa jemmassa. Kun nostat kannen, rojahtaa hiekka pahimmillaan nokkaketjun kolosta alakertaan. Ei olis pitänyt. Moottorin olin hieronut moneen kertaan painepesurilla ja paineilmalla, lisäksi soodapuhallukset, mutta niin vaan siellä on puoli teelusikalista per pinnapultti hiekkaa väijyssä. Mulla oli onneksi imuri vieressä ja aloin heti tuota imemään veke. varmuuden vuoksi otan öljypohjan kannen irti ja kaadan nokkaketjun kolosta vaikka 10l crossista pois otettua jäteöljyä koneen läpi siinä toivossa että huuhtoo mahdollisesti imurilta karanneet jyväset pois.

Ei olis pitänyt jatkuu siinä mielessä, että eipä sitä karstaa nyt lopulta paljoa ollut. Sylinterit sekä männät näyttää suorastaan siisteiltä varsinkin ottaen huomioon että mittarissa oli 79tkm.

Sama tarina jatkuu palotiloissa. Kakkospytty on selkeesti karstaisempi kuin muut. Tämä pitää muistaa kun kaasareita ropaa. Jotain ekstrahämminkiä sen kanssa on noen tarttumisesta päätellen tuoreeltaan ollut. Pakovenoissa on lopulta tällä puolella aika lievä karsta.

Tämän jälkeen aloin repimään nauloja irti kannesta. Imuvenat on siistit. Seeti on leveä ja service limitillä mutta ei yli. Pakovenoissa on laitasissa ja varressa vahva karsta, sekä kanavassa myös. Vihdoin syys sanoa että olis pitänyt. Revin jonkun ohjurikumin irti ja ne on sormituntumalla aivan kivikovat uusiin verrattuna. Toinen ja varsinainen syy miksi tähän hommaan ryhdyin. Ajoin mopolla niin vähän käyntihäriöiden vuoksi, etten osaa sanoa savuttiko se, vai oisko tuolla voinut ajaa myrkyttämättä koko planeettaa öljynkäryllä. Imuvena, pakovena ja vertailun vuoksi Ducatin pakovena kuvassa. Painoeroa ei käteen tunne, kun Ducatin vena on titaania.

Pakovenat putsaan laittamalla pylväsporaan nylonharjalaikan ja vena kiinni akkuporaan. Jos teet saman, muista laittaa pätkä kumiletkua venan varren päälle, ettei istukka naarmuta venaa. Hyvin lähti karstat, ehkä minuutin per vena kevyellä kosketuksella harjaan. Snadisti syöpymää, mutta ei todellakaan mitään merkittävää.

Menee tuossa pari iltaa noita tusatessa. Pitää nyt päättää alanko tekemään helicoilia itse. Aika tahtoo olla edelleen se rajoittavin resurssi ja ainakin kysyn tarjouksen seetien hionnasta sekä tuon katkenneen pultin poistosta ja Helicoilin laitosta. Ihan kaikki naulat ei ole vielä käyneet irti tätä kirjoittaessa, mutta jo irroitetuissa kevyt käsiläppäys varmasti riittäisi. Ehkä pitää päättää vasta kun kaikki on tsekattu.