Takarunko

Olin turhaan hankkinut 2mm seinämällä olevaa parempaa teräsputkea. Orkkis on vain 1,5mm vahvaa ja varmaan pehmeintä laatua. Takarungosta taitaa tulla koko mopon jäykin osa.

Päätin jatkaa takarungon nykyisistä nysistä. Koska ne olivat väärässä kulmassa, sahasin puukkosahalla kulman vahvikkeen auki, siihen tulisi uusi pala sekä vahvike. Päädyin tähän ratkaisuun helppouden vuoksi. Tankin orkkiskorkeus on sellainen, että runkoputkien ja tankin väliin jää takana  2cm rako. En siis olisi saanut uusiakaan putkia kiinni eri kohtaan. Oli helpompaa taittaa jäljellä olevat oikeaan kulmaan ja tehdä tankille taakse vain uusi matalampi kiinnike.

Mittailin kovasti orkkisrunkoa, mutta siinä runkoputket ovat kaikkea muuta kuin samassa linjassa. Joka paikassa tuntuu olevan eroa vähän joka suuntaan. Päädyin siis lopulta kohdistamaan takarunkoa vain takarenkaan mukaan. Siihenhän silmä sitä kuitenkin vertaa, oli moottoria ympäröivä varsinainen runko sitten vinossa takaosaan nähden tai ei. Ja saahan tuota tarvittaessa väkivallalla taitettua ennen maalausta kuitenkin. Ja vaikka ensimmäinen taivutus menikin hyvin nylonilestillä, tein miljoonalaatikosta löytyneestä taittuneesta CRF Hondan ohjaustangon kiinnikkeestä alumiinisen lestin.

Putkentaivutukset oli kuten mainittu, vain 8 astetta/kpl ja kumpaankin takarungon vaakaputkeen kaksi taitosta. Lisäksi koska takaiskarin yläpään keinu on toispuoleinen, joudun taittamaan toista swingin akselilta ylös tulevaa putkea saadakseni yläpäähän offsetia. Taitot meni aika hyvin, mutta vähänkään jyrkemmät kulmat vaativat oikeat lestit. Nyt jo jos oikein nihilistiksi heittäytyy, alkoi tämä viimeisin putki pullistua taittokohdasta. puristelin viilapenkissä takaisin. Loppu olikin taas reikäporalla väliputkien katkomisia, mallausta ja suunnittelua. Lisäksi vinojen kulmien sahaamisia. Joka kerta kun olen tuohon maagiseen puukkosahaan nyt tarttunut, en lakkaa hämmästelemästä miksi en ole vuosikausia sitten moista hankkinut. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla lakisääteisesti puukkosaha, se nimittäin tekee onnelliseksi!

Onneksi minulla on pdf-formaatissa Ducatin korjaamomanuaali, siitä sai jousen kiinnikkeelle millilleen oikeat mitat ja kiinnityskulmat. Ei tarvitse tippaakaan arpoa noiden mittojen kanssa. Takarunkoon muodostuu lisäksi kiva kolmiorakenne kulkusuunnassa ja H-rakenne poikittain. Luulisi tuon aika paljon lisäävän jäykkyyttä päärungon takaosaan. Laina-MIGillä sain jo napsautettua pari ekaa putkea kiinni toisiinsa ja alkaa pikkuhiljaa look muodostua. Ja kun taitoin putkia ylös, ei iskarin yläpääkään enää penkin läpi kasseille koputtele.

Tässä vielä kuva H-rakenteesta, noihin iskarin keinun kiinitysten natsoihin teetätin ulokkeet, mutta ne ovatkin turhat ja täytyy käydä sorvauttamassa ulokkeet pois. Putkessa näkyy lestin jälki kiiltävänä, kuva sen vuoksi hämää, juuri ja juuri sormella tuntee sen lestin painuman, mitään varsinaista koloa siinä ei ole.

Enää puuttuu jousen keinulta vaakaputkiin menevät n 40mm pitkät palat sekä takarungon vinotuet. Huomisen pidän varmaan tallivapaata ja keskityn leikkimään isiä, mutta maanantaina sitten loput pätkät. Sen jälkeen rungosta irti turhia korvakkeita jne, maalinpoisto hitsauskohdille ja sitten migillä palapeli kasaan.

Koko viikon on kaiken muun ostohysterian lisäksi vaivannut tunne, ettei loppuelämästä tule mitään ilman omaa TIGiä. Päätin nyt kuitenkin että tämä runko on parempi viedä jollekin osaavalle nättien saumojen saamiseksi ja katsotaan sitä TIGiä myöhemmin. Olen sellaisella kyllä hitsannut ja silloin se mielestäni kohtuullisesti sujuikin. TIGiä puoltaa myös sen kipinättömyys. En kyllä yhtään pidä siitä miten puikko ja MIG roiskivat kipinää pitkin tallia.

Kun runko sitten on käynyt TIGattavana, suoritan vielä koekasauksen moottoreineen päivineen ja sen jälkeen runko lasikuulapuhallettavaksi ja pulverimaali päälle. Sillä välin aion nostaa koneesta kannen irti, läpätä, poistaa karstat ja säätää venat paikoilleen.