Remmikotelot hioin karhukielellä, ja hiomanesteenä viimeistelyssä käytin Motonetistä löytynyttä AT Special Cleaneria. Tarkoituksena yrittää varmistaa pohjamaalin kiinnittyminen muoviin. Käyttämäni muovin pohjamaali oli väriltään kirkasta. Ei optimaalista, koska kirkkaasta minun maalaustaidoilla oli hankala arvata oikeaa annostelua ja paria valumakohtaa saikin sitten vesihioa. Alumiiniset moottorinkopat saivat alumiinille tarkoitetun pohjamaalin. Tämän jälkeen kiiltävää mustaa päälle ja lopuksi 2 komponetti kirkaslakka. Musta on siis vihje miksi projektin nimi on Halle Berry.
Vaikka itse sanonkin, lopputulos oli pinnaltaan kelvollinen. Joudutin maalin kuivumista tekemällä isosta pahvilaatikosta "uunin" johon auton sisätilapuhallin puhaltamaan. Muutaman tunnin jälkeen osat olivat läpikuivan tuntuisia ja ne sai laittaa paikoilleen. Periaatteessa koko koneen olisi voinut maalata mustaksi, mutta kone ei luultavasti liikaa näy valmiina, niin jätetään nyt maalaamatta. Maalataan myöhemmin jos alkaa häiritsemään.
Seuraava erä osia valmiina oli eloksoidut kappaleet. Aika tyytyväinen olo tuli noista. Eloksoinnin pitäisi kestää kulutusta maalausta paremmin ja koska noissa on liikkuvia osia, maalikerroksen paksuus hankaloittaisi osien oikeata toimintaa. Kahden istuttava takarunko on työlistalla joskus mopomessujen jälkeen, mutta myös takajalkatappirungot ovat valmiiksi mustat.
Tämän jälkeen pystyin vain valmistelemaan erilaisia pisteosia. Muutoin isommat hommat odottavat että saan rungon takaisin maalauksesta. Aika pian näin kävikin.
Tämä on näissä mopoprojekteissa aina hieno hetki. Vaikka hommaa olisi miten paljon jäljellä, projekti alkaa mennä oikeaan suuntaan, eli kasaan pain. Runko päälle, varmuuden vuoksi kierretapeilla kaikki jengat puhtaiksi. Sitten ylä ja alakolmiota paikoilleen. Laakerit putsasin huolella ja vesihiomapaperilla laakerien koolien pinnat. Molybdeenirasvaa laakereihin nitriilikäsineet käsissä ja osia paikoilleen. Huomasin että tarvitsen yhden 25mm sisäreiällä olevan ulkoa 40mm ja 5mm paksun prikan.
50mm alutankoa löytyisi, mutten halunnut tankoa pätkiä yhden pikku prikan takia. Siispä päätin kokeilla tehdä sen levystä. Päädyin poraamaan 5mm paksuun alumiinilevyyn 25mm reiän. Jostain oli jäänyt rautainen 30mm tangonpätkä jota toisesta päästä 4mm matkalta ohensin 25milliin. Levynpala tähän ja kärkipylkän sekä levyn väliin sopivan kokoinen hylsy puristamaan levyä paikoilleen. Sitten vaan pyörimään ja nopeasti oli oikean kokoinen prikka syntynyt. Sorvilla saa vaikka mitä aikaan kun vähän kotimacgyverinä asioita miettii.
Yläkolmiossa oli virtalukolle M8 kierteet, taisin sen jo aiemmin mainita. Reikien väli oli 50mm. Vedin kylmästi M6 kierteen helicoilin kierretapilla uuden kierteen ja kierresisäke päälle. Virtalukossa oli paikat M6 pulteille. Mutta virtalukon reikäväli taas 54mm. Jyrsintappi pylväsporaan ja tämäkin oli nopeasti ratkaistu. Hurjalla tuurilla Aprilian ja Ducatin virtalukkojen kiinnitysreikien offset virtalukon keskeltä on sama ja lukko sopii just eikä melkein. Myös ohjauslukko toimii ilman sen kummempia modifikaatioita.
Yksi homma löytyi jonka olisi voinut huomata aiemminkin. Yksipuoleinen swingi on huomattavan pullea jalkatappirungon kohdalta. Enkä halua ottaa riskiä että joustaessaan jalkatappirunko naarmuttaisi swingiä. Siispä päätin jyrsiä jalkatappirunkoa hieman. Pienellä kekseliäisyydellä taas jalkatappirunko sorvin kelkkaan kiinni, astemitalla oikea kulma teräpitimeen ja jyrsinterä pakkaan. Vasta eloksoitua pintaa harmitti siivuta, mutta eipähän toi näy ja kuitenkin parempi näin. Tuloksena oikein nätti koneistettu pinta.
Ja vihdoin on homma siinä vaiheessa että saa siirtyä kaiketi viimeisen isomman yksittäisen työn kimppuun, eli pakoputken askarteluun kun sai moottorin alta pukin pois ja mopon oikeiden huoltopukkien varaan. Toki työtä on vielä hurjasti jäljellä ennen messuja, mutta aikaa vievät isot hommat päättynevät pakoputkeen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista