Sen kaiken minkä tekisi 5minuutissa, voi tehdä tunnissa

Kun osat olivat soodapuhalletut, pesin ne painepesurilla ja kuumalla vedellä sekä sen jälkeen Sinolilla. Tuli turhankin kiiltävää. Nyt noi osat huusivat maalia päälleen. Laatikko jäi nyt ainakin kiiltäväksi. Samoin annan moottorin poskien eli venttiilikopan sekä kampuran puoleisen kopan olla alumiininväriset. Ne pystyy kyllä vielä nopsaan puhaltamaan ja maalaamaan mikäli mieli muuttuu.

Sitten taas sorvi pyörimään. Ruiskusuuttimia yhdistävä bensatukki oli pakko irroittaa maalausta varten, samalla ruiskusuuttimet irtosivat kannesta. Pahaksi onneksi ne olivat koloina kannessa ja pakko putsata kaikki moskapois. Mutta millä putsata kolot siten että irtoava muju ei mene imukanavaan. Tietysti sorvaamalla alumiinitangosta lieriöt ja niihin o-renkaille kolot.

Alkaa luisumaan homma mopoharrastamisesta pahasti metallitöiden puolelle. Laitoin noihin tulppiin vielä kierteen keskelle ja M4 pultti kiinni etteivät vahingossa karkaa imukanavaan. Helppo oli sitten hammasharjalla jynssäillä kolot puhtaiksi.

Vaihdelaatikko ja runko paikoilleen sekä sitten kohti kokoamissuuntaa. Telariputket sai maalin ylä- ja alakolmion kera. On kertakaikkiaan ilo taas uutuuttaan kiiltäviä osia alkaa niputtamaan. Maalautin rungon samassa paikkaa kuin viimeksi ja hyvää jälkeä taas. Itse tekemän pohjat on riittävän hyvä, yhden kohdan löysin jäljiltäni jossa maali vähän peilailee rungosta poistetun osan kohdalla, eli pohja jäi hieman epätasaiseksi.

Sitten keula klipareiden kera paikoilleen, samoin syyläri koloonsa. Syyläri oli ihan siinä ja tässä maalaanko. Koska pinta maalissa oli ehjä ja muutoin hyvä, päätin jättää tekemättä. Ainoa "vika" siinä on kiillon puute.

 Mopofoorumilla toinen K100 rakentaja pohti keulan madaltamista pelkästään putkia kolmioista läpi päästämällä. Onnistuu tietysti, mutta mittasin piruuttani paljonko sitä kärsii tehdä ennen kuin romut alkaa osumaan alakolmioon ja vastaus on 30mm tällä Brembon tekemällä keulalla.

Otsikkoon palataan tässä kohtaa. Koska yläkate on merkittävästi alkuperäistä ladonseinää pienempi, piti runkoon tehdä uudet ohjauksenrajoittimet. Rungossa olevasta sarvesta kaivoin sähkösinkityt natsat pois jo ennen maalausta. Niiden alla oli mukavasti 6mm reikä. Siihen reikään olisi sopivasta kierretangon pätkästä, muttereista ja prikoista rakentanut viidessä minuutissa toimivan kokoisen pinon ohjauksen liikettä rajoittamaan.

Vaan kun tämä sorvipelleily ei ota laantuakseen niin sorviin joutui 22mm alutanko kiinni. Se pienennettiin halkaisijaltaan 14mm vahvuiseksi. reikä keskelle ja jenka perään. Toiseen päähän nätti viiste ja sitten nuo natsat sorvin kelkkaan kiinni.Pakkaan sopiva jyrsinterä ja ajoin natsaan 10mm lenkkiavaimelle tasot molemmin puolin. Saihan sitä taas tunnin poltettua suht helppoon hommaan kun alkoi hifistely. Mutta ai että sitä on ihminen itteensä tyytyväinen kun metalli taipuu tekemisen alla sellaiseen muotoon joka näyttää hetikohta tehdyltä eikä vaan juosten kustulta.