Noituutta

Ennen kuin mennään noihin Pelsepuupin hommiin, niin pitää käydä läpi keulan madallus. Tuli luvattua toiselle K100-rakentajalle malli kuinka sen ainakin voi tehdä. Näin vanhassa keulassa ei ole erillistä cartridgea sisällä, vaan ylhäällä oleva sisäputki toimii cartridgena.Ylimmäisenä pakassa on holkki, holkin mittaa muuttamalla voisi säätää jousen esijännitystä. Mitään säätöjähän keulassa ei ole.

Seuraavana on jousi. Jousi vastaa holkin kautta sisäputken yläpäähän ja alapäästään mäntään. Mäntä on kiinni pienemmässä putkessa ja se taas pohjaruuvilla kiinni ulkoputken pohjassa. Männän alapuolella on top-out jousi, sen alla rei'itetty prikka ja muoviholkki. Tämän komeuden lukitsee alumiininen holkki lukkosokalla sisäputken alapäähän. Yksinkertaista, nerokasta ja vain heikosti toimivaa :)

Asiaan. Halutessasi laskea keulaa liikettä lyhentämällä jää vaihtoehdoksi tehdä tuo pohjan alumiiniholkki uusiksi ja pidemmäksi. Alumiinia ei kuitenkaan ollut tarjolla tähän hätään, vaikka uusi sorvini kirkui kuin seireeni tekemään jotain mahdottoman tuntuista kappaletta sillä. Oli pakko valita helpompi tie. Tehdä holkki topout jousen yläpuolelle. Se vaati männän irrottamista. Luonnollisesti sorvilla sorvasin nylonista viilapenkkiin pyöreän lestin jolla tarttua mäntään. Mäntä on yleensä aina kovalla ruuvilukitteella kiinni, se pitää siis kuumailmapuhaltimella tai butaanitoholla kuumentaa pariin sataan ennen vääntöyrityksiä. Kuumailmapuhallinta männälle ja penkkiin kiinni. Aika iisisti irtosi. Kierre puhtaaksi, uusi ruuviliima jenkaan, holkki väliin ja takaisin.

 

Holkit on 22mm pitkiä, esijännitysholkista poistin sorvilla (tietenkin) 15mm. Näin ollen jouseen tuli 7mm lisää esijännitystä. Holkki on 33,6mm päältä ja 25mm sisältä, kulmat 45-astetta viistetyt. Sanoinko että kun kotona on sorvi, sillä on tosi helppoa tehdä kaikkea liika tarkasti?

Tuloksena on Bemarin tuunattu keulaputki, jossa liikettä on nyt 145mm enne pohjaamista. Joku tietysti sanoo että samaan olisi päässyt laskemalla keulaputkia kolmioiden läpi sen 22mm, mutta sehän ei nyt vaan käy. Ensinnäkin mulla on nyt SORVI ja toisekseen jos elämän pitäisi olla helppoa, pysyisi visusti erossa ainakin vanhojen miinojen rakentelupuuhista. Jos riittäs sorvihöpinä...

Sitten noituuteen. Hain Motonetistä soodaa 25kg säkin ja sain soodakannun kaverilta lainaan. Tämäkin on itselleni uusi homma, ei aiempaa kokemusta puhaltelusta. MX24-teltta pystyyn tallin nurkalle ja parit 300W halogenit kattoon. Kompuran letku tallin ikkunasta ulos ja puhallushommiin. Pirukaan tollasta pölyttämistä ei halua sisätiloissa edes kokeilla. Sooda on saamani tiedon mukaan joutsenmerkin omaavaa ja sen sopii laskea tallin taakse nurmikolle. Jää nähtäväksi kasvaako siellä ens kesänä edes sammal...

JUMALAUTA toi kama on käsittämätöntä. Tuollaisella parinkympin lelupullollakin puhaltaa kaiken paskan alumiinista pois tavalla jonka täytyy olla noituutta. Nämä vehkeet poltettaisiin roviolla jos elettäisiin keskiajalla. Niin vaan lähtee akkuhapon korroosiot, kaiken maailman piki ja moska joka on laatikkoon ja perään tarttunut liki 30v aikana. Jäljelle jää puhdas alumiini, ehkä nyt juuri ja juuri sävystä erottaa pahimmat korroosiokohdat. Arvaa onko laatikosta tässä kuvasta puhalleltu ylä- vai alaosaa?

Noituuteen kuuluu sekin ettei sillä juuri tarvitse pelätä muovi- ja kumiosia. Siinä missä hiekka aiheuttaisi muoville välittömän katoamistempun, saa sooda aikaan korkeintaan satiinimaisen mattapinnan. Ainoa huono puoli hommassa taitaa olla, että en ole varma miten nopeasti alumiini alkaa hapettua rumaksi puhalluksen jälkeen tai että laatikko ja perä näyttävät liian kiiltäviltä koneen jatkona. Jatkoin takajarrusylinterin,kolmiopalojen, ruiskutukin ja haarukan alapäiden kanssa. Maalia vaille valmiita niistäkin tuli.Koko hommaan paloi 2,5h. Noituutta.