Schritt für Schritt

Odottamani etulamppu saapui jokin aika sitten. Haaste oli löytää jostain pieni, mutta hyväksytty ja mieluusti tehokaskin etulamppu. Tällä kertaa en löytänytkään sitä Saksan Ebaystä, vaan brittien Ebaystä. Sitä sai sekä kirkkaalla lasilla että hiukan sinertävällä. Tilasin sinertävän sopimaan suunniteltuun värimaailmaan. Suht kompakti, muttei metallikuorestaan johtuen erityisen kevyt.

Mutta tämä toki tiesi lisää kuituhommia. Aiemmalla lampulle koverrettu aukko oli liian korkea. Aukko siis takaisin umpeen ja homma alusta. Samalla mietitytti kiinnitys ja laminoin katetta lampun takaa vahvemmaksi kiinnitystä varten. Katteeseen kiinnitys tosin ei tuntunut hyvältä ajatukselta mahdollisen ylimääräisen tärinän vuoksi. Nyt joku tietty muistuttaa Ducatihörhöä ettei nämä vehkeet tärise. Joka tapauksessa taas sai hartsin käryä imppailla, ulkona oli liian kylmää ja sateista, niin käryttäminen tapahtui sisätiloissa.

Ihan oikeasti, se joka näiden polyesterihartsien kanssa sotkee, MARSMARS ostamaan aktiivihiilimaski. Toi käry ei voi olla terveellistä.

Lisähommana tuli vielä saada harsia toisistaan irti olevien gelcoatin ja kuidun väliin. Melkoinen maanantaikappale tämän kertainen Sebimoton kate. Siinä oli kolmesta kohtaa valmiiksi haljennut gelcoatikin, snurrailin kunnon urat ja pakkeloin ne samalla kuin tuota lampun pienennettyä aukkoa.

Etulokkarikin sai jossain vaiheessa rälläkkää.

Keksin laittaa etuhäkkiin latan poikittain alempien sarvien väliin, sekä sitä tukemaan pitkittäin toisen. Suht kevyt, idean jälkeen helppo toteuttaa sekä tuntuu jämäkältä. Lisäksi tällä tavalla lamppuun saa kaikki säädöt korkeus ja sivusuunnassa. Eikä tarvi pelätä että ainakaan lampun painon vuoksi etukatteen gelcoatit halkeilevat.

Tajusin vasta äsken tätä kuvaa alle laittaessani että olisin voinut samalla kuidutuksella vetää noi ilmanottoaukot umpeen ja siten saada kiinnitykset vilkuille ilman erillisiä osia. Onpa kivaa että pääsee varmuudella ainakin vielä kerran hartsia haistamaan. Takakatteesta ei tullut kuvia otettua, mutta siihen tehty levennys on myös kittailtu ja hiottu. Katteet alkaa olemaan maalia vaille.

Jossain välissä puhdetöinä väänsin ja tein työkalualumiinista puuttuvan välitangon vaihdekepille. Kylmätyyppien perusteella mekanismista tuli oikein toimiva, eikä havaittavaa klappia ole milliä enempää vivun päässä.

Viimeisenä tein latasta uudet takaiskarin kiinnikkeet runkoon ja puoli kerrallaan silpaisin alkuperäisen pois ja korvaavan tilalle. Näin ei tarvinnut kohtaa hakea, kun tuli tasan samaan paikkaan alkuperäisen kanssa. Runkoon pitää vielä lisätä pari kiinnikettä, sen jälkeen sen saa purkaa moposta mäkeen ja viimeistellä maalausta varten.