Teknik

Runko oli helppo ottaa irti moottorista. Sähköjohdot ja kaikki muukin irtosi rungosta iisisti. Vieläkään en ala Bemarin K-sarjaa arvostamaan moottoripyöränä, mutta on se pirun hyvin tehty, se on pakko myöntää. Ei kiroilua ja noitumista vaativia jumiutuneita pultteja sekä niiden kanssa ähräämistä. Kaikki irtosi niin kuin mopo olisi tuore. Ja sillä on kuitenkin 90tkm mittarissa.

Kun olin nostanut rungon pois päältä, piti joku tovi taivastella tätä kattilaa. Bensatankki on alumiinia. Runko perinteistä hetekan putkea mitä nää kaikki on tähän mennessä olleet. Vanteet on minusta "keveähköt" aikalaisikseen. Katteet ja muut toki painoivat jonkin verran, mutta silti aluksi ihmetytti miten tää voi painaa yli 250kg. Vastaus on tuo moottori. On se kyllä MP:n moottoriksi julman kokoinen (huomioi kuvasta mittakaavaesine kannen päällä). Nyt kun tätä tässä huoltopöydällä töllistelee niin alkaa taas mielessä vilkkua liikaa - pitäisikö se sittenkin purkaa ja maalata mustaksi, näyttäisi pienemmältä...

Kun runko oli pois päältä,nappasin vaihdeaskin irti. Aika simppeli homma. Syitä irrottamiseen oli kaksi: soodapuhaltaa akun vuotamisen tummentama yläosaa ja vaihtaa vuotava kytkintangon päässä oleva haitarikumi. Kumi repesi kosketellessa ihan riekaleiksi. Ja kirkas uudehko pahalta haiseva hypoidiöljy huoltopöydälle. Muualta ei vuotoja löytynyt. Kampuran kytkimen pään stefa lie yksi näiden kattiloiden heikoista osista, mutta onneksi sieltä löytyi kuivat paikat.

Rungosta tuli siivottua saumoja hieman. Runko on periaatteessa niin siisti että sen olisi voinut varmaan maalata itsekin Temadurilla tai jollain raskaan kaluston maalilla. Toisaalta pulverilla saa kerralla joka kolon siistiksi. Pitää vähän miettiä mitä sen kanssa tekee. Yksi reikä löytyi hitsaussaumoista paikattavaksi.

Jatkoin samalla myös koneen huoltoa kun osat on helposti saatavilla. Ilmansuodatinkotelossa oli kiva yllätys, suodatin oli uusi. Ei siis kuin uusi - vaan ihan uusi. Eikä kotelon pohjalla ollut kuin ihan muutama murunen imuroitavaksi.

Ja sitten keula. Siihen halusin vaihtaa uudet öljyt, madaltaa sekä maalata kivenhakkaamat alaputket taas mustiksi. Melkoinen yllätys oli täälläkin. Kirkkaan punaista öljyä löytyi sisältä. Ihan vasta huollettu nämäkin. Osat olivat siistit. Hassu toteutus vaimennukselle tällaisessa vanhassa pelissä. En ole ikinä purkanut tämän ikäkauden keulaa ja ihan kiinnostava nähdä mitä siellä on sisällä. Hyvää noin yksinkertaisissa toteutuksissa on se, että aika helppo tätä on madaltaa. Pari (4) holkkia kun sorvaa niin se on siinä.

Viikolla kiikutin tankkia lukuun ottamatta muut kateosa maalattavaksi. Tankki vaatii vielä TIGin töhäytyksen.

Nyt ainoa huoli on oikeastaan toi huoltohistoria. Hiukka pistää vainoharhaisuutta liikkeelle kun näin hyvin huollettu vanhus päätettiin luovuttaa naarmujen ja rikki kaadutun peilin vuoksi. Mistä löytyy se mätä miina tällä kertaa?