Takarunko oli jo toisena versiona paikoillaan. Mutta koska olin leventänyt takakateen etureunan sopimaan tankkiin, runko sen alla kapeampi. Tämä sinällään ei olisi haitannut mitään, mutta ruiskunohjausboksin mahtuminen oli hankalaa. Tai se olisi laitettava niin taakse että akun mahtuminen takakatteen alle oli hankalaa. Pari päivää asia vaivasi mieltäni pahasti.
Sitten käsiin eksyi rälläkkä. Ja arvatkaapa kuinka siinä sitten kävi. Kyllä, lähti kävelemään koko valmis takarunko.
Jos asiasta pitää positiivisia puolia etsiä, niin vihdoin alkaa kolvi pysymään kädessä siten että saumoista tulee sellaisia ettei niitä tarvitse hioa. Eli ei muuta kuin putkea taittamaan sekä kitsaamaan runkoa kasaan.
Sen jälkeen sovitus taas runkoon. Taas meni yksi tallipäivä, eli nelisen tuntia ja oltiin samassa kohtaa kuin aloittaessa. Mutta nyt sekä aivolaatikko, akku jne sopivat paremmin pienen takakatteen alle.
Kävin myös tankin kimppuun. Tankinkorkin mukana lähti iso kaulus, josta pääsi käsiksi bensapumppuun. Tankin pohjalla on lasten hiekkalaatikkolapiollinen rusinan kokoista hartsia. Kun kuivatin tankin puhaltimella, voin sanoa että bensasta kuivanut hartsin kaltaista monjää oli reilu puoli desiä. En olisi kyllä uskonut, mutta näin oli. Taidan jatkossakin jaksaa laittaa pienkonebensaa kauan seisovien laitteiden tankkiin.
Olin aiemmin huomannut tankin alareunassa maalissa pehmeän kohdan. Hipaisin sitä ja voila, reikähän siellä oli. Eikä ihan pieni vaan ainakin 3mm halkaisijaltaan. Maalin alla alumiini hapettunut, mutta mätä kohta näemmä vain tuo yksi. Mikä ihme alumiinin oli saanut puhki hapettumaan??? Ainoa hyvä asia tässä on se että sisäpuolelle pääsee laittamaan vastinkappaleen, jolloin TIGin kanssa tankin lähestyminen on hieman turvallisempaa.
Sitten taas vaihteeksi sivuprojekti tukemaan pääprojektia. Leikkelin vanhan käsimallisen putkentaivuttajani takaisin kulmaraudoiksi. Ja niistä alla olevat palat. Pullo Berliner Kindl Dunkelia sille joka arvaa mitä tästä on tulossa.
Kanttikonehan niistä tuli prässiin. Aina välillä pitää taivutella jotain ja olen kyllästynyt hakkaamaan viilapenkissä vasaralla asioita. Tai en ole, mutta tein silti kanttikoneen.
Kulmarautaa tietysti olisi saanut parin euron metrihinnalla, mutta sellainen olisi aivan liian helppoa ja yksinkertaista. Tässä projektissa on vielä tulossa muutakin taivuteltavaa hieman jämerämmästä tavarasta, niin onpa tehtynä. Näillä raudoilla satulan alla tulee lepäämän kuuluisa ruiskunohjausboksi.
Lisäksi ehdin vielä jatkomodata 998sin moottoripukkia lisäosilla siten että sen varaan pystyi nostamaan koko Bemarin. Tämä lähtee nyt purkaantumaan. Pari pikku hitsihommaa on edessä, sekä ratkaista miten saan ohjauksenrajoitinta jatkettua ja stongien kääntumistä vähän pienennettyä. Stongat kääntyy turhankin paljon joka sitten samalla hankaloittaa yläkatteen ja kliparien välistä tilaa. Seuraavaksi puran pelin, viimeistelen rungon hitsaukset ja sitten runko ja muut maalattavat osat maalarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti