Siinä sitten kun muutaman tunnin pöydällä ottelee bensanhajussa, pääkin on jo mukavasti kipeä. Talli haisee järkyttävästi vaikka kuinka koettaa tuulettaa. Ja kun noi repi nyt erilleen, niin etukäteen arvasin miten käy kaasarien välissä olevien bensasiltojen kanssa. Kaksi alumiinista ja yksi messinkinen, o-renkaat päissä tiivistämässä. Yritin toki ne putsata ja laittaa huolella paikoilleen. Arvatkaa pissikö joka raosta bensaa kun laitoin kaasarit takaisin mopoon. No kyllä ja paljon.
Siispä takas auki ja maanantaina Tiivistekeskukseen hakemaan sopivia o-renkaita. Bensahuurut, kamera sisällä talossa ja yleinen vi... harmitus, eikä tästä osuudesta ole kuvia.
Aloin myös järkeilemään noita suotimia ja Hondan manuaalin imukurkkuja. Hoksin että alkuperäisen putsarikotelon imusuppilot on vielä hyvässä kunnossa ja että niissä on samanlainen ura kuin vapaavirtaussuotimien kumikauluksessa. Valitettavasti jonkun verran isompi. Mutta toisaalta varaa on suurentaa putsarin reikää ja saada parempi imusuppilo. Dremeli laulamaan ja tällaista jälkeä tuli.
Ainakin periaatteessa paljon parempi virtaus kaasarin kurkkuun, ja ennenkaikkea kaasarin luistin yläpuolelle johtaviin alipainereikiin. Silti, kun kerran nämä kaasarit on pahamaineiset saada toimimaan, henkinen paine ratkaista rahalla kaasariongelma kasvaa koko ajan.
Ja sitten sunnuntaina kun tankkasin pojan mönkkärin aikeissa lähteä ajamaan, sekin pissasi joka reiästä bensat lattialle. Jihuu. Ehkä jo ensi vuonna talli ei haise bensalle, vaikka nyt heti lopettas kaasarien kanssa ottelemisen. Toi bensanhaju on minulle vastenmielinen, samoin kuin kova meteli. Ja silti rakastan motorsportia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti