Ryhmän ja mäntien asentaminen onkin sitten oma lukunsa. Päätin asentaa männät ensin ryhmään ja sitten koko ryhmä paikoilleen, tapit sokkineen ensin keskimmäisiin pyttyihin sitten konetta pyörittämällä reunimmaisiin. Tuossa mottoripukissa tämä olikin hieman helpompaa, kun konetta pystyi kallistamaan puolelta toiselle eikä painovoima ja ryhmän paino ollut rusikoimassa männänrenkaita katki. Ohjekirjan mukaan olisi pitänyt ensin laittaa männät ja sitten koko ryhmä kerrallaan. Mutta eihän mulla olisi ollut edes noin pienille männille männänrenkaiden puristajaa. Onnistui kuitenkin.
Sitten kansi päälle, kiristys ja nokkia asentamaan.
Kun kansikin oli viimein paikoillaan, vielä sylinteriryhmän ja kannen maalaus - työ joka aiemmin meni hukkaan ja jälkiviisaana moottoriin olisi pitänyt kurkistaa jo aluksi. Eipä tuossa maalaamisessa muuten ihmeellistä ollut, kuin taas tallin siivous maalauskuntoon sekä kaiken suojaaminen maalipölyltä. Onneksi tuli aiemmin hommattua hengityssuoja, jostain syystä tämä maali on erityisen pistävää. Hajun vuoksi ei oikein pystynyt varaston puolellakaan jatkamaan pahimpien käryjen aikaan, vaikka palo-ovi tallin ja varaston välissä onkin.
Moottorin reunimmaiset kopat päätin jättää kiiltäviksi. Tuo moottori on niin järkyttävä möhkäle, että toivon niiden kiiltävinä vähän rikkovan järkälemäistä kokoa. Aika hapettuneet nämä kopat oli, mutta pikkurälläkän lamellilaikalla ja hiomatahnalla niistä sai siedettävät. Kauempaa ihan siistit, läheltä riittävät. Lisäksi 80tkm ajetussa pelissä oli jonkun kerran otettu osumaa Tellukseen, niin muutama syvä skraadu niissä oli. Matalimmat kiilloittelin pois, syvimmät vaan pitää hyväksyä.
Maalin vielä kuivaessa rakentelin moottorin alle pukin, jolla moottori lepää lattialla suurinpiirtein oikealla korkeudella ja rungon voi vaan hivuttaa sen ympärille. Pukin tekemiseen en tällä kertaa jaksanut panostaa, ainakin syvä toive on ettei sille olisi enää ikinä käyttöä, vaan tällä rempalla ajaisi ne kilsat jotka tähän mopoon kertyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti