Albertvillen takana aamu alkoi paistaa. Ja siis todella paistaa. Hiki valui norona jo siinä vaiheessa kun aamuysin jälkeen sidottiin pakaaseja mopoihin kiinni. Tälle päivää asetettiin tavoite lähestyä Saksan raja mutta yhden mutkan kautta. Keväällä ostamassani Motorradissa oli tehty trippi Ranskan Alpeilla ja Roselendin patojärvi jäi siitä kukkumaan mieleen. Albertvillessä joutui vähän ajamaan siksakkia kunnes tie D925 löytyi.
Tie itsessään oli tosi mainio, mutta sitä oli paikattu jollain öljyisellä piellä. Onneksi paikat olivat näkyviä tummanmustia, mutta useamman kerran silti onnistuin lipsauttelemaan renkaita. Kaatumatta kuitenkin. Lopulta päästiin Beaufortin läpi padolle. Se olikin varsin hieno paikka.
Kannattaa ajaa paikalle jos kulmilla pyörii. Takaisin Albertvilleen, siitä Flumesin kautta La Clusaziin josta Col de la Colombieren yli D119 ja Clusesiin. Siitä tielle D902 jota samalla porukalla ihasteltiin vuonna 2005. Aika paljon liikennettä, mutta saa todellakin kääntyillä.
Thonon-Les-Bainsin jälkeen sekä liikenne että helle alkoivat olla todella kovia. Rantatie itäänpäin Genevenjärven rannalla oli aivan täynnä. Splittaaminen oli mahdotonta tien kapeuden ja kovan liikenteen vuoksi. Toinen toistaan seuraavat kylät ja pikkukaupungit tekivät etenemisestä hidasta. Ja lämmöstä johtuen nautinto alkoi puuttua. Kaipasin motarille tuulettumaan. Todettiin että nyt riittää pikkutiet ja Montreauxista siirryttiin motarille. Jossain vaiheessa katsottiin että Baselin kupeessa Liestal on paikka tyrkätä pää tyynyyn.
Ihan nätti pieni kaupunki, mutta kaiketi nukkumalähiö Baselille. Kylällä oli hiljaista, ruokaravintolan tarjoilijalikka kehotti lähtemään Baseliin. Kuulemma 10min junalla. Ei jaksanut, joten ruoan päälle pikkuisen kävelyä vähän viilenevässä illassa. Sitten päätä tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti