Siispä 25mm x 25mm U-profiilista leikaten 25mm palat joista tulisi korvakkeet. Varmuuden vuoksi tein niihin pienet putkenpalat, jotka sai työnnettyä runkoputkien sisään. Näin oli ainakin kierretangon avaulla helpo saada noi korvakkeet suoraan.
Samalla tuli siirrettyä iskarin yläpään korvaketta. Iskarihan ei alunperin ole ihan keskellä, mitä se taas on nyt paikoilleen tulevassa swingissä. Helpohko homma joka tapauksessa.
Samassa yhteydessä oli myös alkaa puutöihin. Ducati on merkki jolla tahtoo olla erikoistyökalu vähän tarpeeseen jos toiseenkin. Itsellä oli tehtävä siirtää kone kokonaisena koneistettavaksi. Moottorin alle fiksaamani pukki kannatteli konetta aika ylhäällä ja paketti on korkea sekä painopiste ylhäällä koneen kuljettamista ajatellen.
Peräkärryyn toki kiinni liinoitettuna se olisi mennyt silläkin. Askartelin kuitenkin filmivanerista koneelle kuljetusalustan, johon tein nostelua varten kahvat. Tallista löytyi sopivasti kaksi oikeata kahvaa ja jostain pyöreästä puutangosta toiseen päähän. Helpohko nostaa peräkonttiin ja matalana pakettina mahtuukin sinne. Eikä kaatuisi motarin rampissa.
Sitten niihin miesten hommiin. Sellaista edustaa tässä kohtaa koneen kiinnityskorvien jyrsintä. Aiemmin totesin että Ducatilla on Panigalea lukuunottamatta kahta swingin kiinnityksen leveyttä. 142mm ja 172mm leveää koneen takaosaa. Panigalekin saattaa olla samoilla mitoilla, epäilenkin näin olevan, mutta siitä ei ole varmuutta. Lisäksi on kahta tapaa, laakeroitu swingi tai laakeroitu koneen perä. SS:ssä on alunperin jälkimmäinen. Eli swingin akseli kiristetään puristamalla haarukkaan. Näin ollen koneen perässä on kaksi neulalaakeria kummallakin puolella korvakkeissa.
Monster 1200R:n swingissä taas on laakerit, ja akseli puristetaan päistä kiristämällä holkkien varaan koneen korvakkeisiin kiinni. Monsterin akseli tuli mukana, joten sitten vaan konetta kapeammaksi. Koneessa onneksi näkyykin kohta, josta tuo osaan malleista jätettävä "ylimääräinen" alkaa.
Onneksi tuttavapiirin kautta löytyi käyttöön paitsi riittävän iso jyrsin, myös osaava konemestari. Kattila pöydälle ja jyrsimään.
Melkein hankalimmat hommat tuossa oli saada iskettyä toinen turhaksi jäävistä laakeripesistä pois rikkomatta sisimmäistä. Poraamalla jysittävän osuuden kylkeen sivusta reikä ja lyömättä sieltä tapilla saatiin toinen rikottua, toinen piti vaan jyrsiä paikalleen. Kovan kuuloista kamaa, mutta työkalu sen verta järeä ettei tuokaan muuta kuin hidastanut hieman. Matkan varrella parit tarkistusmittaukset ja homma selvä.
Alkoi swingi sopimaan paikoilleen. Vuori tuli Muhammedin luo. Miesten hommia tällaiset. UGH! Nopsaan kotiin ja reissun jännittävin osuus linjalangan kanssa runko paikoilleen nostaen.
Sitten takarunko. Ja ekana lyhyt perä. Ducatiin laitetaan mieluusti Ducatin osaa. Olin Ebaystä hankkinut 998sin satulan ja sille olisi valmistettava takarunko. Itse. Putkesta. Bilteman putkenmyttääjällä.
Tarkoitus on rakentaa tästä todellinen häirikköperä ilman fighterilookia. Vaikka tuo satula onkin putken taivuttelua ajatellen todella haastavan muotoinen, lähdin pelottomasti tekemään satulan reunan muotoja seuraavaa takarunkoa. Viidestä eri palasta se oli taiteltava, kun tuolla taivuttimella ei mutkia saa lähekkäin toisiaan tai sillä oli hankala taivuttaa putkea useampaan suuntaan. Mutta vain yhden protokappaleen jouduin hylkäämään ennen kuin sain kasaan sellaisen johon oma silmä oli tyytyväinen.
Neljä tuntia varmaan kaiken kaikkiaan kului tuota taitellessa ja liimaillessa, mutta melko tyytyväinen olen tulokseen. Symmetria on sen verran hyvä, ettei silmällä meinaa edes tekijä eroja löytää. Sen ollessa tuossa tikun varassa joutuikin tuijottelemaan hyvän tovin kiinnitysrautojen kulkemisia. Alempi on selvä, sille saa hyvän linjan mutta miten hoitaa jatkumoa varsinaisen ylemmän runkoputken ja satulan väliin. Ajatus syntyi, tekemiseksi se siirtyy seuraavana viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti